top of page
21558826_883409978491119_428204714430987

Analyyttinen psykologia

Analyyttinen psykologia on sveitsiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon Carl Gustav Jungin kehittämä psykologian ja psykoterapian suuntaus. Se on lähtökohdiltaan syvyyspsykologinen, ja siinä, kuten kaikissa syvyyspsykologisissa suuntauksissa, on keskeistä tietoisen ja tiedostamattoman mielen välinen vuorovaikutus. Tiedostamaton ilmaisee itseään niin voimia antavien kuin kuormittavien tunteiden, muistikuvien tai mielleyhtymien muodossa. Nämä voivat liittyä joko henkilökohtaisiin kokemuksiin tai olla luonteeltaan yleiseen inhimilliseen elämään liittyviä.

 

Jungilaisen psykologian yksi erityispiirre onkin se, että meihin katsotaan vaikuttavan myös henkilökohtaisen elämämme ulkopuoliset, tiedostamattomasta nousevat tekijät. Nämä tekijät, jotka
Jung nimesi arkkityypeiksi, kuuluvat kollektiiviseen tiedostamattomaan ja tulevat esiin mm. kulttuuriperinnössä, saduissa ja myyteissä sekä uskonnollisissa ilmiöissä.

 

Ulkoiset ja sisäiset ristiriidat näkyvät psyykkisinä oireina ja kärsimyksenä. Toisaalta toimiva yhteys ympäristön, tietoisen mielen ja tiedostamattoman välillä mahdollistaa ihmisen psykologisen kasvun ja tulemisen ”siksi, joksi hän on syntynyt”.
 

Tulla ”siksi, joksi olemme syntyneet” tarkoittaa analyyttisen psykologian mukaan elämänmittaista kasvuamme, individuaatiota. Siinä ei ole kyse yksilöllisyyden korostamisesta, vaan siitä, että kykenemme hyväksymään itsessämme niin vahvuudet kuin heikkoudet ja näkemään olemassaolollamme itsessään merkitystä.

 

Jungin oma elämä ja hänen työnsä asiakkaiden kanssa muodostivat sen kokemuksellisen pohjan, josta Jung rakensi analyyttisen psykologian teoreettisen viitekehyksen.

Työskennellessään psykiatrina hän havaitsi jo varhaisessa vaiheessa, että hänen potilaidensa vaikeiden psyykkisten oireiluiden taustalla, pinnan alla, oli nähtävissä psyyken yritys rakentaa jotain järjestystä potilaiden kaoottiseen mielentilaan. Tämä oli alku sille Jungin näkemykselle, että psyyken energia pyrkii lähtökohtaisesti kohti jotain tavoitetta. Tämä tavoite, telos, on pyrkimys kohti uutta tasapainoa aiemman ristiriidan sijaan ja pyrkimys siihen, että ihminen näkisi laajemmasta näkökulmasta, mikä aiheutti aiemman psyykkisen ahdistuksen tai epätasapainon. Psyyken energian pyrkimys kohti jotain uutta tasapainoa näkyy myös jungilaisen analyytikon työskentelyssä monin tavoin.

 

Terapian lähtökohtana ei ole pelkästään tarkastella ihmisen kärsimystä ja psyyken oireita menneisyyden tapahtumien valossa, vaan löytää se uuteen tasapainoon pyrkivä näkökulma, joka paljastuu oireiden sisältä. Voidaan alkaa tutkia, mitä symbolista merkitysyhteyttä kukin oire
kantaa sisällään. Jungilaisessa analyysissa unet nähdään arvokkaana mahdollisuutena saada tietoa psyyken dynamiikasta ja siitä, mitä tiedostamaton haluaa nostaa tietoisen mielen tarkasteltavaksi juuri kuhunkin hetkeen. Jotain sellaista, joka pitää sisällään symbolisen avaimen kohti muutosta, kohti tasapainoisempaa näkemystä ja olotilaa.

​

bottom of page